Ääni, ei vimmaa

Muutimme alkukesällä puutaloon. Olen kuullut puutaloilla olevan niille ominaisia ääniä,  ja ilahduin kun huomasin kuullun pitävän paikkansa myös kotimme kohdalla. Näihin ominaisääniin on ollut mukava tutustua.

Tupakeittiön lattia natisee tietyistä kohtaa askeleen alla. Ilmastointi yläkerrassa humisee hieman – se oli huojennus, kaksi iltaa ehdin jo pelätä pahinta ennen kuin kysyin kuuletko sinäkin tuon. Kun alakerrassa pyörittää pyykkiä, sen kuulee hieman myös yläkerrassa lueskellessa, linkouksen hrrrrrrr. Sade ropistelee kattoa ja napsuu välillä ikkunalautaan.

Äsken jäljitin uudenlaista ääntä, vaimeaa jumpsutusta. Tupakeittiön nurkasta se kuului. Juu. Nettiradio oli jäänyt vaimeasti päälle. Musiikkia.

Että muina salapoliiseina täällä näin. 

Aloittelija tässä hei

Tänään oli jännittävä päivä, aloitin  ihan uuden harrastuksen. Olen aloittelija, se on ihanaa! Kuuntelen, katselen, en oikein vielä halua keskustella. Löysin luokkahuoneen (tämä jännitti eniten!) eikä mukana tarvinnut olla välineitä (en omista vielä mitään). Tarkoitus olisi oppia akvarellimaalausta. Mitähän sinne paperille alkaa syntyä...

Kuvat pyöräily- ja kaffitteluretkeltä. Sunnuntaileppoisuutta!

Oikein kiire ja sukat

Tämä päivä, pehmeän aamusumun jälkeen, huh, siitä tuli nopeatahtinen. Asioita asioiden perään. Todo-listoja ja huutomerkki-urgent-meilejä. Ei sentään kiireellistä faksia, sellaisenkin olen saanut...

Erään yllätyksen yhteydessä mieleen pulpahti vuosia sitten kuulemani sanonta.

Kun on oikein kiire, silloin pitää vähän hidastaa.

Pidän tästä ajatuksesta. Voidaan ottaa pari syvää hengitystä, ehkä myös kuppi teetä. Hoitaa asia toisensa jälkeen. Ei sen kummempaa.

Sitten on jo ilta. Ostin kaupasta kuusi paria sileitä sukkia. Koska syksy.

(Kuvat: internet)

Uutuus!

<<a href="http://www.bloglovin.com/blog/10586553/?a href="http://www.bloglovin.com/blog/10586553/?claim=p5ccugjvzy2">Follow my blog with Bloglovin</a>

Eranto nyt Bloglovinissa. Hyvänen aika!

Eipä tiennyt pyyhe

Aamu alkoi leppoisaan tapaan. Yoga Chikitsa –sarja eteni tupakeittiössä omalla kohisevalla tavallaan. Tänään keskityin erityisesti drishtiin, katseen kohdistamiseen tiettyyn pisteeseen. Hieman harhailevan mielen rauhoitus.

Sitten Puutarhurin parhaat -keittiöpyyhe koki yllätyksen – se napattiin ovenkarmilta avuksi Supta kurmasanassa. Ilman mitään ennakkovaroitusta!

Hämmentynyt keittiöpyyhkeenpolo

No sanomattakin on selvää että tästä aiheutui jälkipyykkiä.

Hih! 

Kotikohennusta

Siistin, pyyhin, silitän liinat, ripustan taulut. Puistelen vilttiä niin että naapurin kissa tulee katsomaan mitä tuokin tuossa mesoo.

Aurinko paistaa lempeästi tällekin touhulle. Vaikuttaa syksyltä. Kyllä se on täällä: kirpeän purevia aamuja, punastuvia lehtiä. 

Ja sadetta. Joko siilit tekevät pesän?