Päässäni on kenties apina

Some days are easy and the mind is calm and the physical body is light and responsive. Other days you may find that the mind is running wild and the body feels like wet cement. We must breathe deeply and remain detached. Asanas are not the goal. They are a vehicle to access a deeper internal awareness.

— David Swenson, The Practice Manual

Mieli hyppii sinne tänne. Matolla ja maton ulkopuolella. Töissä meneillään sen seitsemän projektia, ai niin bussikortti pitäisi ladata, mitäs kaupasta, muista varata hammaslääkäri ja kampaajakin leikkaisinko otsiksen, onkohan huomenna aurinkoista ja Kertun nimipäivätkin taitaa olla tulossa. Monkey Mind tosiaan. 

Yksi joogan määritelmistä on, että jooga on mielen liikkeiden hiljentämistä. Yoga chitta vritti nirodha (Patanjalin Jooga-sutrat). 

Selvä, siis hiljennän mieleni. Kuulostaa yksinkertaiselta. Käytännössä harjoitteluun menee vuosia, vuosikymmeniä, tai elinikiä. Tästä voi aloittaa: Tarkkaile ajatuksiasi niihin takertumatta ja niitä tuomitsematta. Löydä tekemisen intentio. Keskity hengitykseen – oikeasti. 

Lienee parasta ystävystyä apinansa kanssa.

Lisää aiheesta esimerkiksi täältä.

Kuva löydetty Pinterestistä.

Maahan valahtaneet puut

Sunnuntaina voin harhailla mäellä, kahlata lehdissä, törmätä äkisti koirapuistoon.

Pestä monta koneellista pyykkiä ja syödä tahmeaa suklaakakkua, vielä toisenkin palan. Teetä riittää.

Lukea runokirjan. Tuumailla, lukea sen uudelleen.

Kuunnella kerroksellisia tarinoita, lauluja joihin palaan vielä, tiedän.

Älä usko ajatuksiasi

Kuvataiteet ei ole minun juttu. En osaa, en ymmärrä. Ei minua varten. Ja niin edelleen, kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja sitten ollaan tässä hetkessä, missä olen puulla päähän lyöty. Mistäs tässä hommassa oikein on kyse? Milloin ja miksi aloin uskoa etten pidä maalaamisesta? Ja kun tämä ajatus syntyi, jäikö se jotenkin luuppaamaan? Vai oliko kiinnostukseni sittenkin ehkä horrostilassa? Koko tämän ajan, odottamassa tilaisuutta, jonkinlaisia oikeita olosuhteita? 

Saanko koskaan tietää?

Koko asia on mysteeri, kuten niin paljon täällä. Läpikuultavaa, moniselitteistä.

Ennen kuin soperran että elämä on kuin akvarelli lopetan tähän ja jaan kuvan tämäniltaisesta kuistilla odottaneesta inspiraatiomuistutuksesta. Anna mennä, pikkuinen!

Sokeria sielulle

Tällä kertaa otsakkeeni on kantaaottava.

Olen väsynyt tällä viikolla noitavainoksi äityneeseen plagiointiuutisointiin. Lehdistö on heittänyt vettä  jo valmiiksi massahysterian partaalla häilyvään myllyyn. Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä. Voisimme tutkiskella asiaa näkökulmasta, että kaikki taide on kierrätystä, mikään idea ei ole uusi.

There is no such thing as a new idea. It is impossible. We simply take a lot of old ideas and put them into a sort of mental kaleidoscope. We give them a turn and they make new and curious combinations. We keep on turning and making new combinations indefinitely; but they are the same old pieces of colored glass that have been in use through all the ages.


- Mark Twain, a Biography

Emme elä tyhjiössä vaan osana yhteiskuntaa. On egotrippailua ajatella olevansa itse, täysin yksin, ideoidensa lähde.

Ja sitten vielä yksi, monille mitä tahansa luovaa työtä tekeville tuttu kauhukuva.

Kuvat täältä.

Otsakkeeni tietystikin plagioi hyödyntää omiin tarkoitusperiini Editorsin uusimman levyn repeatilla soivaa kappaletta Sugar. Oi että onkin kaunista, kuunnelkaa vaikka. Sokerista sunnuntaita!

Täällä, tällainen

Kotiseudulla käymässä. Värikkyys puissa, kirpeys ilmassa. Maassa sekä sinnikkäitä että räikeitä sieniä, oikein syksyn koko kuvasto esillä.

Kaupungissa niin paljon tuttua ja sitten jotain uutta. Kuka niitä taloja suunnittelee, terveiset vaan sinne, kyllä en ymmärrä, niitä laatikoita.

Menomatka vain romaanin mittainen, tullessa jo ensi viikossa lepattelevat ajatukset.

Vauhdikkaita päiviä, sitten äkisti pimeitä iltoja

Olen herännyt keskellä yötä kuuntelemaan kaatosadetta. Ravistellut aamulla polkupyöränsarvista pulleita vesipisaroita. Havahtunut ajatukseen oikeastiko puoli kahdeksalta illalla ensimmäistä kertaa koko päivänä hengitin syvään. Pukenut  ison paksun neuleen. Valinnut värejä hieman hajamielisesti. Ajatellut pipojen ja lapasien varastosta etsimistä (kannattaa suunnitella huolellisesti). 

Olen syönyt pompusta pehmenneen kirpeän omenan. 

Hra Leen terveiset

(Kuva löydetty Pinterestistä)