tiistai 31. joulukuuta 2013

Nauha kaunis kuin kukkanen


Mala on sanskritin kieltä ja tarkoittaa nauhaa. Intiassa on monenlaisia maloja. On japamala, pyhistä puuhelmistä lankaan pujotettu helminauha, jota käytetään rukoiltaessa laskemiseen ja pitämään huomio kohdistettuna mantran toistamiseen. On pushpamala, tuoreista jasmiinikukista lankaan pujotettu tuoksuva kukkanauha, joka tarjotaan jumalolennoille suoritettaessa rituaaleja kodeissa ja temppeleissä. Pattabhi Jois tarjoaa toisenlaisen nauhan, perinteeltään ikivanhan, yhtä pyhän kuin rukous ja yhtä kauniin kuin kukka. Hänen malansa on jooganauha, jossa kukin hengityksen rytmittämä liike on kuin pyhä helmi, joka lasketaan ja johon keskitytään, ja kukin asento on kuin sulotuoksuinen kukkanen pujotettuna hengityksen lankaan. Aivan niin kuin japamala koristaa kaulan ja pushpamala koristaa jumalat, niin myös tämä jooganauha, ahkerasti harjoiteltuna, koristelee koko olemuksemme rauhalla, terveydellä, säteilyllä ja lopulta itsetuntemuksella.



- Eddie Stern


Guru Sri K. Pattabhi Joisin Yoga Mala on näennäisesti koruton mutta täynnä merkitystä. Ylläoleva lainaus on Eddie Sternin, yhden Pattabhi Joisin lähimmistä oppilaista, kirjoittamasta esipuheesta kirjaan.


Yoga Mala sisältää tietoa astangajoogasta ja ohjeistuksen ensimmäisen asentosarjan asanoista valokuvien kera. Virkistyn tämän kirjan parissa. Koen, että nyt ollaan kaukana joogateollisuudesta. Alkulähteillä.

En tee uudenvuodenlupauksia, en ole moneen vuoteen tehnyt. Kerran vuodessa tehtävien lupausten sijaan keskityn siihen, että minulla on – vuodenajasta riippumatta! – suunta, ajatus, intentio. Ja intentioni jatkaa astangajooganauhan ahkeraa harjoittelua on vahva. Säteily ja rauha – jaksan kyllä odottaa. Harjoittelun kokemani vaikutukset, esimerkiksi hyvä uni ja tyynempi, keskittyneempi mieli antavat minulle uskoa.

Practice and all is coming.


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Himmelihommia / Maalla on mukavaa



Viikonloppu ystävien kanssa maalla. Vaihdoin farkut trikoohousuun – suunta ei toki ollut Pohjois-Karjala vaan Sauvo.



Millaista maalla sitten oli paitsi mukavaa? Ilma oli puhtaampaa, hiljaisuus hiljaisempaa ja tähdet taivaalla kirkkaampia.

Ehdimme moneen, eikä silti ollut hoppu. Paitsi syömään, lasagnen ässehdyttyä.

Jalossa vipelsi ja rapsutuksia pyysi suloisin koira, söpö kuin kissa, mutta onneksi myös vähän kehveli.

Odotettuja ohjelmanumeroja ja kohokohtia olivat runopaja, joogahetki ja himmelitalkoot. Korkea pihasauna tarjosi mainiot löylyt, ja glögi maistui illan pimettyä.

Naurunremakkaiset hetket jäivät mieleen hymyilyttämään palatessani kaupunkiin suunnitellen uusia, suurempia himmeleitä.






perjantai 25. lokakuuta 2013

Päässäni on kenties apina




Some days are easy and the mind is calm and the physical body is light and responsive. Other days you may find that the mind is running wild and the body feels like wet cement. We must breathe deeply and remain detached. Asanas are not the goal. They are a vehicle to access a deeper internal awareness.
— David Swenson, The Practice Manual



Mieli hyppii sinne tänne. Matolla ja maton ulkopuolella. Töissä meneillään sen seitsemän projektia, ai niin bussikortti pitäisi ladata, mitäs kaupasta, muista varata hammaslääkäri ja kampaajakin leikkaisinko otsiksen, onkohan huomenna aurinkoista ja Kertun nimipäivätkin taitaa olla tulossa. Monkey Mind tosiaan. 

Yksi joogan määritelmistä on, että jooga on mielen liikkeiden hiljentämistä. Yoga chitta vritti nirodha (Patanjalin Jooga-sutrat). 

Selvä, siis hiljennän mieleni. Kuulostaa yksinkertaiselta. Käytännössä harjoitteluun menee vuosia, vuosikymmeniä, tai elinikiä. Tästä voi aloittaa: Tarkkaile ajatuksiasi niihin takertumatta ja niitä tuomitsematta. Löydä tekemisen intentio. Keskity hengitykseen – oikeasti. 

Lienee parasta ystävystyä apinansa kanssa.


Lisää aiheesta esimerkiksi täältä.



Kuva löydetty Pinterestistä.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Maahan valahtaneet puut

Sunnuntaina voin harhailla mäellä, kahlata lehdissä, törmätä äkisti koirapuistoon.

Pestä monta koneellista pyykkiä ja syödä tahmeaa suklaakakkua, vielä toisenkin palan. Teetä riittää.

Lukea runokirjan. Tuumailla, lukea sen uudelleen.

Kuunnella kerroksellisia tarinoita, lauluja joihin palaan vielä, tiedän.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Älä usko ajatuksiasi

Kuvataiteet ei ole minun juttu. En osaa, en ymmärrä. Ei minua varten. Ja niin edelleen, kahdenkymmenen vuoden ajan. Ja sitten ollaan tässä hetkessä, missä olen puulla päähän lyöty. Mistäs tässä hommassa oikein on kyse? Milloin ja miksi aloin uskoa etten pidä maalaamisesta? Ja kun tämä ajatus syntyi, jäikö se jotenkin luuppaamaan? Vai oliko kiinnostukseni sittenkin ehkä horrostilassa? Koko tämän ajan, odottamassa tilaisuutta, jonkinlaisia oikeita olosuhteita? 

Saanko koskaan tietää?

Koko asia on mysteeri, kuten niin paljon täällä. Läpikuultavaa, moniselitteistä.

Ennen kuin soperran että elämä on kuin akvarelli lopetan tähän ja jaan kuvan tämäniltaisesta kuistilla odottaneesta inspiraatiomuistutuksesta. Anna mennä, pikkuinen!


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Sokeria sielulle


Tällä kertaa otsakkeeni on kantaaottava.

Olen väsynyt tällä viikolla noitavainoksi äityneeseen plagiointiuutisointiin. Lehdistö on heittänyt vettä  jo valmiiksi massahysterian partaalla häilyvään myllyyn. Kannattaisiko hetkeksi pysähtyä. Voisimme tutkiskella asiaa näkökulmasta, että kaikki taide on kierrätystä, mikään idea ei ole uusi.


There is no such thing as a new idea. It is impossible. We simply take a lot of old ideas and put them into a sort of mental kaleidoscope. We give them a turn and they make new and curious combinations. We keep on turning and making new combinations indefinitely; but they are the same old pieces of colored glass that have been in use through all the ages.

- Mark Twain, a Biography





Emme elä tyhjiössä vaan osana yhteiskuntaa. On egotrippailua ajatella olevansa itse, täysin yksin, ideoidensa lähde.





Ja sitten vielä yksi, monille mitä tahansa luovaa työtä tekeville tuttu kauhukuva.



Kuvat täältä.


Otsakkeeni tietystikin plagioi hyödyntää omiin tarkoitusperiini Editorsin uusimman levyn repeatilla soivaa kappaletta Sugar. Oi että onkin kaunista, kuunnelkaa vaikka. Sokerista sunnuntaita!


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Täällä, tällainen

Kotiseudulla käymässä. Värikkyys puissa, kirpeys ilmassa. Maassa sekä sinnikkäitä että räikeitä sieniä, oikein syksyn koko kuvasto esillä.


Kaupungissa niin paljon tuttua ja sitten jotain uutta. Kuka niitä taloja suunnittelee, terveiset vaan sinne, kyllä en ymmärrä, niitä laatikoita.


Menomatka vain romaanin mittainen, tullessa jo ensi viikossa lepattelevat ajatukset.